Useimmilta osin nykyaikaiset (~1789–1970/nykyhetki valtiosta riippuen) kansallisvaltiot ovat enemmän velkaa keskiaikaisille kuningaskunnille, jotka olivat alueellisesti vakaita, etnisesti perusteltuja ja sisälsivät edustuksellisia instituutioita kuin varhaismodernit vastineensa.
Kamil Galeev
Kamil Galeev6.3. klo 23.58
Mahdoton niellä pilleri Monilla tai useimmilla Euroopan valtioilla oli vahvoja proto-demokraattisia/demokraattisia instituutioita, jotka myöhemmin tukahdutettiin keskitetyn valtion nousun myötä Esimerkiksi 1600–1700-luvuilla valinnaisten instituutioiden rooli *valtavasti* väheni, hyvin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta
Saksan kuningaskunta, Puolan kuningaskunta, Böömin kuningaskunta, Italian kuningaskunta, Norjan kuningaskunta, Kroatian kuningaskunta, Unkarin kuningaskunta [ei tyhjentävä] – kaikki nämä keskiaikaiset kuningaskunnat uppoutuivat tai hajosivat varhaismodernina aikana, mutta ne herätettiin uudelleen kansallisvaltioiksi.
Itse asiassa useimmat eurooppalaiset nationalistiset liikkeet 1800-luvulla viittasivat nimenomaan näihin keskiaikaisiin valtioihin. Autokraattiset, dynastiset agglomeraatiot tai kaupunkivaltiot ovat normi Euraasian historiassa, mutta eivät universaaleja.
14